sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Sirpaleiden seassa on sielu ihmisen







Heippa ! Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo pariviikkoa, mutta älkää luulkokaan ett alkaisin sitä tässä nyt pyytelemään anteeksi. Blogi on minun ja kirjoitan tätä silloin kun tuntuu, että on aikaa ja fiilistä siihen. Nyt kuitenkin tulin kertomaan, että olen todellakin hengissä ja mulla menee tosi hyvin. Mopokortti on taskussa, kaksi koetta koulussa enää jäljellä, aurinko paistaa, elämä hymyilee ja kaikki on ihanaa ! Hah, harvoin mun suusta kuulee jotain näinkin positiivista, mutta en keksi mitään valittamistakaan.
 Tänää sain hoidettua viimeisen rippikouluu liittyvän käynnin kirkossa ja enää ois jäljellä sitten ripari, sekä konfirmaatio. Huojentavaa ajatella, että nyt sekin on vihdoin hoidettu ja pois alta. Reilun tunnin pituisen kirkossa istumisen jälkee lähdettiin Jennan kanssa mönkkärillä tallille ja nyt illalla oonki vaa ollu kotona ja nukkunu päiväunet. Se tosin on melkee yhtä harvinaista, ku että mä söisin pinaattikeittoa, mutta mikäs lämpösessä auringon paisteessa on nukkuessa.
 Mutta nyt mä taijan lopetella tän kirjottamisen tältä päivältä, alan tekemään huomisia matikan läksyjä ja sen sellaista! Ihanaa illan jatkoa kaikille